25.6.2013

Vandraren

Ei hitsit!! Tää biisi on soinu mun päässä lumisesta keväästä asti. Melkein koko vaihdon ajan. En edes muista enää mistä lähtien, mutta nyt sain vasta etsittyä tän ja kuunneltua. Ei oikein ollu muistissa muuta kuin että saattaa Ehkä olla Nordmanin...
Jotenkin vähän semmonen guilty pleasure zipale, miks? Täähän on ihan huikee.
Ehkä se on se, että tää oli hitti 90-luvulla tai siks että siinä on toi huilu kohta. :D

MUTTA
Vandraren - Wanderer

Huhhuh tän täytyy olla johtadusta!


18.6.2013

Venezia

 
Pyykkinarut talojen välissä. Arjen koristeellisuutta.
Aito taiteilija Venetsian kadulla maalaamassa. Nyt ollaan siellä ytimessä.


"When you travel with somebody you are like a tourist but if you are alone you are like a Real Traveler!"

Erään tutun lausahdus. Hahah!
Venetsialaiset olivat kuitenkin sitä mieltä että olen yhtä lailla turisti kuin muutkin. Eivät yhtään häpeile näyttää sitä että vihaavat turistimassoja ja englanniksi puhumista.
Itsehän en puhu italiaa sanaakaan, joten setvimistä riitti.

Ensimmäisen iltani vietin kaverini luona eräässä pikkukylässä ja oli tottakai ihan eri meininki. Helmeetä porukkaa. Onneksi näin senkin puolen italialaisista, muuten olisin luullut että he ovat kaikki yrmeitä. :D

-------

Toisena iltana hostellin isäntä varoitti veden noususta.
Kaduilla tuoksui seuraavana päivänä meri.

"What will I do when the water rises and I have to go somewhere?"
"Just take off your shoes, fold up trousers and walk in the water."

Hei joo... siinä lintujen jätöksisessä vedessä on varmaan mukava kahlata!
Enpä tuota tiennyt, mutta venetsialaiset voivat katsoa netistä  milloin seuraava "high water" on, kuinka korkealle se nousee ja kuinka kauan se kestää. Yleensä vain muutaman tunnin, muutaman kerran vuodessa.

Hostellini sijaitsi vanhan kaupungin ytimessä ja kerran siellä on lainehtinut vesi sisällä asti. Kiinalaiset asiakkaat olivat vain pistäneet tanssiksi aulassa.

Olin vain yhden yön, joten en ehtinyt nähdä esim. Muranon ja Buranon saaria (värikkäitä kalastajien taloja).
Olisi kiva mennä uudestaan tsekkaamaan ne. Ja niin että joku olisi mukana. Oli vähän yksinäinen fiilis laahustaessa pitkin tuhat vuotisia katuja ja katsella onnellisia condola pariskuntia! Onhan se minunkin omani  siellä jossain, miksi ei täällä nyt? Voi kunpa olisikin.

---------------------

Yllätyin siitä miten ränsistyneissä taloissa ihmiset asuvat. Kulttuuriarvon takia vai rahan puutteen takia?
Vai onko se vain italialainen tyyli?

Ja miten kukaan voi asua Venetsian vanhassa kaupungissa? Kunnon kauppoja ei ole lähimainkaan. Jalan kulku on ainoa vaihtoehto mukulakivien takia. Sitkeitä ihmisiä.

Mulla meni jo toisena päivänä hermo ihmisten tympeyteen, kalliisiin hintoihin ja vesibussien epäloogiseen systeemiin (sitä ihmettelivät muutkin). Kadut olivat monimutkaisia ja jopa kartan kanssa eksyin välillä...
Kysyessäni neuvoa sanottiin: "I'm for the first time here and wondering the same", tai "me no speak english". Tai sitten sain äkäisen ja nopean vastaukse, josta ei yleensä ollut mitään hyötyä. :D
Eli periaatteessa omin avuin selvitin kaiken. Hostellin isäntä oli sentään tosi avualias.

Onko kellään samantapaisia kokemuksia? :D Vai onko Venetsia pelkkää paratiisia, jos puhuu italiaa?

16.6.2013

Reutlingen


Kesäillan maisemaa koti huudeilta.
Asuntolalta kun lähtee kävelemään, niin parin kilometrin päässä on jo ihan maaseutua.
Onhan täällä Reutlingenissakin nättiä, vaikka aina pitää päästä mahdollisimman kauas pois. Jonnekin missä on "hienompaa ja jännittävämpää".
Aina se vaan jaksaa ihmetyttää miten upeita ja huoliteltuja puutarhoja ihmisillä täällä on.
Kukkaa on vaikka mitä lajia, vaikka pihaa olisi se 5 neliömetriä. Kai pidempi kesä vaikuttaa asiaan.
Näistä kuvista niitä ei oikein näe, kun en kehdannut mennä toisten pihoille. Pitäisi tehdä puutarhojen kuvaus kierros!

8.6.2013

Die Rucksäcke

Mää en kestä. Haluan kaikki maailman reput! Kivoja on ihan liikaa ja se on internetin vika.
Ostin huhtikuussa Onnellisuusrepun, mutta nyt kyseenalaistan jopa sen. Olisko sittenkin pitänyt ottaa se toinen? Voi ei.
Mulla on jo viisi täydellistä reppua (+ muutama epätäydellinen), enkä oikeestaan tarttis lisää, mutta...

CSSR retroreppu, sininen
foto

Vinkee
foto

Waxed Canvas Snap Rucksack // Backpack // Roll Top // Sage & Grey Stripes // Limited Edition
foto
Leather Backpack, Canvas Backpack, Laptop Bag, Luggage Bag, Leisure Bag, School Backpack
foto
Handmade leather bag/backpack bag/satchel. Available in different leather colors and embroidery pattern
foto

Selvästi tällanen down to earth -meninki sytyttää nyt. Etnisyys, retkeily, vintage, nahka. Puuvillaiset reput.

Havittelen yhtä täydellisyys reppua. se oli eräässä Marimekon kuvastossa viime vuonna, mutta mulla ei ollu rahaa, ja nyt en löydä sellaista mistään. Hhmmm.

6.6.2013

Saksan malliin

Ajattelin koota yhteen joitain asioita, jotka ovat ihmetyttäneet täällä.
Niitä ei montaa ole, kun tiesin Saksasta ennen tänne tuloani lähes kaiken olennaisen.
Ja lisäksi, ei kulttuuri niin älyttömästi suomalaisesta eroa.


1. Ruokakaupat

Kassalla
- Jokainen on käynyt joskus Lidlissä ja siellähän aikojen alussa oli ne lyhyet liukuhihnat. Kunnes joutuivat taipuvaan suomalaisten tyyliin, ei vaan toimi meillä.

Eli kaupassa kassan jälkeen ei ole sitä tilaa johon tavarat menee, vaan ne täytyy heti latoa kassiin.
Yleensä tyypeillä täällä on kärryt siinä vieressä ja ne kasaa tavarat heti kärryyn ja menevät pakkaamaan jonkun matkan päähän. Ei siinä mitään, mutta täällä ei pahemmin ole ostoskoreja missään. :O Pitää aina olla ne hemmetin kärryt vaikka miten pienillä ostoksilla olisi liikenteessä. Tai sitten tää johtuu vaan noista mun lähikaupoista. :D
Oon tullut nyt jo vähän nopeammaksi tässä pakkaamis asiassa, mutta välillä kuumottaa ajatuskin siitä kun pitää latoa ne 40 tuotetta kasseihin samalla kun pitäisi jo maksaa ja kaikki kattoo kyllästyneenä "Voisko toi nyt vähän yrittää".

Laktoosittomat tuotteet
Mulla on laktoosi-intoleranssi niin kuin aika monella ja täällä on todella vähän valikoimaa vähälaktoosia juttuja. Suomessa kun on nykyään melkein enemmän HYLA-merkittyjä kuin nomaaleja tuotteita, täällä olen löytänyt mun lähikaupasta yhden maidon, yhden jugurtin ja yhden voin jotka on laktoosittomia. Kyllähän silläkin jo pärjää. Suuremmissa marketeissa on erikseen "Laktose frei" hyllyt. Siellä sitten kahmin kassit täyteen maito tuotteita.
Kysyin saksalaiselta kurssikaverilta mitä ruokarajoitteiset ihmiset täällä oikein syövät? "No... hedelmiä."
En ole ollut laktoosi pillereiden ystävä, mut nyt niitä on pitänyt nappailla vähän väliä, että saan joskus herkutella niillä hullun täyteläisillä jugurteilla ja jätskeillä! Täällä todellakin osataan tehdä ruokia voista ja täysmaidosta.
100% Alpen Vollmilch on se juttu.

2. Döner kebabbilat

Se on hyvää. Se on.... hyvää. En ikinä oo tykännyt kebabista Suomessa, mutta Döneriä vetäisin vaikka kuinka paljon jos se ei olisi niin huonoksi elimistölle. :D Lempparini on Döner box. Eli mukana kannettavassa laatikossa döneriä ja ranskiksia. Täydellisyyttä.

3. Kielten taito

Ainakaan täällä pikkukylässä etelässä ei juuri kukaan vanhemmasta väestä puhu muuta kuin Saksaa. Nuoret puhuu erittäin hyvin, vaikka on niitäkin tullut vastaan, jotka eivät puhu englantia nimeksikään.
Onneksi saksankielen taitoni eivät ole maailman huonointa laatua, jokapäiväisistä asioista selviän aina vain helpommin. Mutta jos tulee pienikin epäselvyys ja konflikti, niin mun kielipää ei vaan riitä. Kerrankin kaupassa Brittiläinen herrasmies tarjoutui olemaan välikätenä, koska en osannut selvittää saksaksi seuraavaa:
Saisinkohan kauppakassini takaisin kylmiöstä, jonne edellinen kassa sanoi ne vievänsä? Olin täällä kaupalla 20 minuuttia sitten ja kävin välissä automaatilla, koska minulla ei ollut käteistä, eivätkä täällä käyneet MITKÄÄN kortit. Nyt haluaisin maksaa ostokseni.


4. Kylmä vesi

Vessassa tulee aina hanasta kylmää vettä, eikä missään ole bideesuihkuja. Varmaan just siks, että sieltäkin tulisi kylmää vettä. On se varmaan ympäristöystävällistä ja kaikkee, mutta...

5. Säännöt

Jokaiseen asiaan on tarkat säännöt. Jos teet vähänkin jotain "väärin" ja "radikaalisti", niin aivan varmasti on joku selän takana muistuttamassa kovaan ääneen siitä mikä on oikein. Eikä mitenkään ystävällisesti huomauttaen, vaan nimenomaan erittäin äkäiseen tyyliin.
"Älkää menkö sinne!! Täällä istuvat vain maksavat asiakkaat!"
"Sitä ei saa käyttää!! Se on invavessa!!"
"Tästä ei saa kulkea!!"
"Näitkö tuon kyltin!?"

No huhhuh. Mietin, että vaikka Suomessakin on yhtälailla sääntöjä, niin meillä on yksinkertaisesti niin paljon vähemmän ihmisiä, että KUKAAN EI OLE NÄKEMÄSSÄ jos teet jotain mikä ei sovi kuvioon.

6. Kierrätys

Olen kierrätyksen sanansaattaja ja ainainen kannattaja. Tai siis, ei siinä oo mun mielestä mitään ihmeellistä, koska niin vaan kuuluu tehdä.
Täällä kiinnitettään ihan hulluna huomiota kierrättämiseen. Oon iloinen siitä että jopa täällä opiskelija-asuntolassa on (tietenkin erittäin tarkat) ohjeet kierrättämisestä ja kaiken saa lajiteltua muovista ja metallista kartonkiin.
Yleiset roskiksetkin on jaettu eri roskille!! On erittäin jees että melkein missä tahansa pystyy kierrättämään jätteensä.
Mutta ne astiat.... tuntuu ettei siinä ole mitään logiikkaa.

Yleensä ne jaetaan näin: Restmüll, Papier, Boimüll. Eli biojäte, paperit ja muut ovat erikseen.
Mutta tästä vaikuttaa olevan tuhansia variaatioita, enkä välillä tiedä minne mikäkin kuuluu.

Lisäksi se ei ole yhtä selkeää kuin Suomessa. Esim. täällä asuntolalla on:
"Papiertonne", jonne menee kaikki kirjoituspaperista kartonkeihin. Suomessahan nimenomaan kartongit, pahvit ja lehdet menevät erikseen.
Toinen on "Gelber sack", jonne menee kaikki alumiini, muovi, styroksi ja maitotuotteiden pakkaukset.
Kolmas on "Restmülltonne" jonne kuuluu sitten kaikki mikä ei mene kahteen edelliseen.
Biotonne on vielä erikseen.




3.6.2013

Alakuloisuudesta

Eilen olin niin allapäin kuin nyt vaan välillä voi olla.
Oikeastaan vähän koko viikon.
Ties mistä sitten johtuukin.
Syynä voi olla se, että mahtavan ja suht huolettoman matkustus lomaviikon jälkeen piti kohdata arjen kylmä ja kolkko kosketus.
Nimenomaan, täällä Saksan kotona oli satanut kuulemma koko viikon ja jatkui vain palattuani.
Samoin toissapäivänä Zürichissä.

Koulu vaan lisääntyy kesäkuuta kohden ja yllätyksekseni myös ikävä on lisääntynyt.

Pitäisi nähdä enemmän kavereita ja viettää aikaa mukavien tyyppien kanssa.
Sitähän varten tänne on tultu. (koulua varten...? vähän sitäkin)
Se on kuitenkin paras lääke melkein kaikkeen.

Tiedän kyllä mikä auttaa. Pitäisi päästä soittamaan!

Large
foto

Yritin sitten vähän piristää mieltäni ja kyllä se onnistuikin.

Pidin kesämekkoa päällä sisällä.
Katselin netistä minkä JOPOn ostan sitten kun palaan Suomeen.
Kuuntelin hyvää Jazzia.




1.6.2013

Zürich

Kävin Zürichissä päivä visiitillä, kun interrail-lipusta oli vielä yksi päivä matkustusta käyttämättä ja se vanheni tänään. Piti sitten äkkiä päästä jonnekin ja olin haaveillut Zürichistä jo hyvän aikaa.

Eipä siinä. Sadetta, sadetta ja sadetta. Harmautta. Liian aikaisin kiinni mennyt Design museo ja Starbucks.
Haha! Ehkä turhin reissu ikinä. Enkä tietenkään muistanut että siellä ei käy eurot. -_-
Euron seteleillä pystyin maksamaan mutta kolikoilla en. Mitäpä sitä frangeja vaihtamaan kun olin vain 1/3 päivästä ja korttikin käy.

Mutta oli siellä sentään uusin ruokapaikka ihastukseni Nordsee!! Pikaruokaa tuoreesta kalasta! Voi edes kuvitella syövänsä vähän terveellisemmin.

Kuvailin siinä harmaudessa kaikenalaista epäolennaista ja värikästä.

Tää kuva kertoo kaiken tunnelmasta

----------------------------------------------------------------








-----------------------------------------------------------------











"I prefer madness over mainstream", brilliant!
Aurinko näkyili vain kadussa ja kyltissä.
Hienot partsit.
Vesi-installaatio rautatieaseman alla.